Lefkas: Porto Katsiki, Egremni, Nidri ja Lefkataksen niemi

Lefkas, joka tunnetaan myös nimellä Lefkada, erottuu muista kreikkalaissaarista yhdellä tavalla: sinne pääsee Euboian tavoin autolla ilman lauttaa, sillä Agia Mavran ponttonisilta yhdistää saaren Manner-Kreikan Akarnaniaan. Saarella odottavat sen sisääntuloväylän tuntumassa kohoava keskiaikainen linnoitus, pääkaupungin omaleimaiset, värikkäät peltiverhoillut talot sekä Kreikan tunnetuimpiin kuuluvat rannat: Porto Katsiki, Egremni ja Kathisma.

Me Travelmythilla olemme koonneet tämän oppaan avuksesi Lefkadan-matkan suunnitteluun. Travelmyth on hotellihakukone, jonka 60 majoituskategorian avulla voit etsiä mieltymyksiisi ja tarpeisiisi sopivaa majoitusta. Opas esittelee Lefkadan nähtävyydet ja retkikohteet monipuolisesti. Seuraavista osioista löydät tietoa Agia Mavran linnasta ja Lefkadan kaupungista, länsirannikon tunnetuista rannoista, vilkkaasta Nidristä, Prigiponisian saarista ja Dimosarin vesiputouksista, Lefkataksen majakasta sekä sisämaan vuoristokylistä, joissa pääset maistamaan Eglouvin linssejä ja tutustumaan Karyan perinteisiin kirjontatöihin. Lisäksi oppaasta löytyvät vinkit päiväretkille Meganisin, Kalamoksen ja Kastoksen saarille. Neljästä suosituimmasta kohteesta – Porto Katsikista, Egremnistä, Kathismasta ja Nidristä – olemme laatineet omat yksityiskohtaiset oppaansa.

Agia Mavran linna on ensimmäinen nähtävyys, jonka näet ylittäessäsi saarelle johtavaa siltaa. Se sijaitsee Lefkadan portilla mantereelta tultaessa, pitkällä ja kapealla hiekkasärkällä, joka kurottautuu kohti Akarnanian rannikkoa. Linnan sijainti on ollut strateginen saaren sisääntuloväylien vartioinnin kannalta. Paikan ensimmäisen linnan rakennutti tiettävästi noin vuonna 1300 Kefalonian ja Zakynthoksen palatiinikreivi Giovanni Orsini, joka sai Lefkadan myötäjäisinä avioiduttuaan Epeiroksen despootin Nikeforos I Komnenos Doukaksen tyttären kanssa.

Linnan historia on kertomus vaihtuvista valloittajista. Orsinin suku menetti Lefkadan vuonna 1331 Briennen kreivi Walter VI:lle, joka luovutti linnan ja saaren venetsialaiselle Graziano Giorgiolle vuonna 1343. Osmanit hyökkäsivät saarelle vuonna 1430, ja Toccon suvun valtakauden jälkeen he valloittivat saaren lopullisesti vuonna 1479. Osmanien suuramiraali Kılıç Ali pašša rakennutti linnan uudelleen ja laajensi sitä vuosina 1572–1574. Jo vuonna 1564 oli rakennettu kolmekilometrinen akvedukti, joka toi vettä saaren sisäosista kaupunkiin vesipulan helpottamiseksi. Morean sodan aikana vuonna 1684 venetsialaiset valtasivat linnan kuusitoistapäiväisen piirityksen jälkeen.

Linnan seitsenkulmainen muoto on säilynyt nykypäivään asti, ja kolmine puolustuslinjoineen, seitsemine bastioneineen ja tykkiasemineen se on merkittävä esimerkki linnoitusarkkitehtuurista. Muurien sisäpuolella sijaitsi aikoinaan saaren pääkaupunki Agia Mavra, ja alueella on yhä nähtävissä useita pääosin venetsialaisvallan aikaisia raunioita. Pohjoisosaa hallitsee vuonna 1888 rakennettu pieni ortodoksinen Agia Mavran kirkko, jonka juhlapäivää vietetään 3. toukokuuta. Linna toimi pääkaupungin suojana 1300-luvun alusta aina vuoteen 1684 saakka.

Sekä linna että saari ovat saaneet nimensä pyhältä marttyyri Mavralta, joka oli kotoisin Egyptin Thebaidista ja Timoteoksen vaimo. Hänen nimensä siirtyi linnalle ja kaupungille vuonna 1331. Saari tunnettiin aiemmin nimellä Sainte Maure eli Agia Mavra, ja turkiksi siitä käytettiin kreikkalaisesta nimestä johdettua muotoa Aya Mavra. Suosittelemme tarkistamaan ajantasaiset aukioloajat ja pääsymaksut paikallisen muinaismuistoviranomaisen virallisista tiedoista ennen vierailua.

Lefkadan kaupungin arkkitehtuuri on täysin omanlaisensa ja juontaa juurensa maanjäristyksiin. Venetsialaisaikainen kaupunki perustettiin vuonna 1684, mutta vuoden 1825 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen se rakennettiin uudelleen brittien valvonnassa ja heidän maanjäristyksiä kestävää rakentamista koskevien määräystensä mukaisesti. Tuolloin otettiin käyttöön talojen ulkoverhoilu peltilevyillä, mikä mahdollisti yläkerran rakentamisen kevyemmäksi. Lefkadan taloissa on kivinen alakerta ja yksi tai useampi kevyt puurakenteinen yläkerros, ja nykyään peltipinnat on maalattu vaihtelevin värein.

Tämän ulkoasun taustalla on tarkkaan harkittu maanjäristyksiä kestävä tekniikka. Kivisen alakerran yläpuolelle rakennettiin puurunkoinen kerros, jonka runko erotettiin kiviseinästä pienellä raolla eli niin sanotulla seismisellä saumalla. Näin pyrittiin estämään puuosien iskeytyminen kiviseinään maanjäristyksen aikana. Tukirakenteiden ansiosta kivinen ulkoseinä saattoi maanjäristyksessä sortua ainoastaan kadulle päin, ei koskaan sisäänpäin huoneeseen. Puurungon välit täytettiin tiilenpaloilla ja hiekasta, kalkista sekä posliinista tehdyllä laastilla. Asukkaat pitivät yläosan kevyenä ja suojasivat sen hillitynsävyisillä peltilevyillä. Vuoden 1948 maanjäristyksen jälkeen vanhan keskustan eteläpuolelle kasvoi uusi kaupunginosa, Neapoli.

Kaupungin pääkatu on kivetty I. Mela -katu, joka alkaa rannasta ja kulkee Agoran eli torin ja sen keskusaukion halki. Aukiota reunustavat Lefkadan arkkitehtuurin hienot esimerkit, kuten venetsialaisvallan aikainen katedraali, Agios Spyridonin kirkko vuodelta 1685. Muita huomionarvoisia kohteita ovat vuonna 1830 valmistunut Agios Nikolaos, Pantokratorin kirkko, Neitsyt Marian temppeliintuomisen kirkko, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1721, barokkityylinen Agios Minas sekä Panagia ton Xenonin ja Agioi Anargyroin kirkot.

Saaren pohjoisosassa, aivan Lefkadan kaupungin kupeessa, sijaitsee arvokas kosteikkoalue: Lefkadan salmen laguunit, jotka tunnetaan suojelualueena nimellä Palionis-Avlimon, sekä Lefkadan suola-altaat. Avlimonista käytetään toisinaan myös nimeä Avlemonas. Laguuni levittäytyy kaupungin edustalle, ja Gyran nimi puolestaan juontaa juurensa sen muodosta – saaren sisääntulon kohdalle muodostuvasta renkaasta, jonka sisäpuolella on pieni laguuni. Alue on monimuotoinen elinympäristö: siellä on havaittu muuttomatkallaan 57 eri vesi- ja kahlaajalintulajia, ja siellä esiintyy erityisiä luontotyyppejä, kuten Salicornia-suvun kasveista koostuvaa yksivuotista kasvillisuutta. Tämä 2 120,68 hehtaarin kokoinen alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon sekä erityisten suojelutoimien alueena että lintujen erityisenä suojelualueena.

Gyra on myös laaja, 3,5 kilometriä pitkä hienohiekkainen ranta, jonka vesi on tunnetusti kirkkaan sinistä. Se jakautuu Ammoglossan, Kastron ja Milin rantoihin. Kastron ranta sijaitsee Agia Mavran linnoitusta vastapäätä, ja sekä Gyra että Kastro ovat paikallisten suosiossa erityisesti kaupungin läheisyyden vuoksi.

Rannan länsiosassa kohoavat Milin tuulimyllyt, jotka ovat yksi alueen kuvatuimmista maamerkeistä. Niiden rakentamisen kerrotaan alkaneen vuonna 1760 venetsialaisvallan aikana, ja myllyillä jauhettiin pääosin Venäjältä tuotua viljaa; viimeinen mylly lopetti toimintansa vuonna 1954. Nykyään muutama mylly on yhä pystyssä, vaikka tiedot niiden tarkasta määrästä vaihtelevat: joidenkin mukaan niitä on viisi, toisten mukaan neljä. Myöskään alkuperäistä kokonaismäärää ei tiedetä varmasti, sillä lähteissä mainitaan seitsemän, kahdeksan tai jopa kaksitoista myllyä. Milin ranta on nykyään sekä paikallisten että ulkomaisten purjelautailijoiden suosiossa.

Vain kolmen kilometrin päässä Lefkadan kaupungista, luonnon helmassa, sijaitsee Panagia Faneromenin luostari. Se on omistettu Neitsyt Marialle, saaren suojeluspyhimykselle. Kyseessä on miesluostari, jossa asuu nykyään apotti ja neljä munkkia. Paikan juuret ulottuvat kauas historiaan: antiikin aikana täällä sijaitsi Artemikselle pyhitetty marmoritemppeli, ja perimätiedon mukaan vuonna 325 paikalla eli munkkeina kaksi niistä viidestä kirkkoisästä, jotka palasivat Lefkadan piispan Agatharchoksen mukana.

Luostarin historia on ollut jatkuvaa tuhoutumista ja jälleenrakentamista. Ensimmäisen kirkon perusti perimätiedon mukaan Filippos Stamatelos, pappi Tsoukaladesista, vuonna 1634. Nykyinen pääkirkko valmistui vuonna 1734 venetsialaisvallan aikana, ja luostari sai pääpiirteissään nykyisen muotonsa venetsialaiskaudella (1684–1797). Vuonna 1760 luostari lakkasi olemasta perustajiensa omaisuutta ja muuttui yhteiselämää noudattavaksi munkkiluostariksi. Luostari on kärsinyt useista tulipaloista vuosina 1762, 1782 ja 1886; vuoden 1762 palossa tuhoutui myös alkuperäinen ikoni.

Nimi Faneromeni eli ”ilmestynyt” liittyy legendaan, jonka mukaan Neitsyt Marian ensimmäinen ikoni ilmestyi ihmeellisesti puulevylle ikonimaalari Kallistokselle. Luostarissa nykyisin säilytettävä ikoni on hieromunkki Veniamin Kontrakiksen Athos-vuorella vuonna 1887 maalaama, ja samana vuonna valmistunut ikonostaasi on Efstratios Prosalentiksen käsialaa. Faneromenilla on myös merkittävä rooli saaren historiassa: Filiki Eteria -järjestön eli Ystävien seuran jäsenet ja asejoukkojen päälliköt kokoontuivat luostarissa ja sen läheisissä kappeleissa ennen kuin vannoivat 30. tammikuuta 1821 valan Kreikan itsenäisyystaistelun puolesta.

Saaren lounaisosassa, noin 40 kilometrin päässä Lefkadan kaupungista, sijaitsee Porto Katsiki, joka on yksi saaren kuvatuimmista rannoista. Rannan pohjoispäässä kohoaa valtava, kirkkaanvalkoinen kallio, ja rantaa ympäröivät kukkulat. Rannalle laskeudutaan noin 80–100 jyrkkää porrasta pitkin kallionseinämää. Ranta on saanut nimensä siitä, että ennen vanhaan vain vuohet (kreikaksi katsikia) pääsivät paikalle.

Nykyään Porto Katsiki lukeutuu Kreikan ja koko Euroopan parhaiden rantojen joukkoon ja on yksi saaren tunnetuimmista nähtävyyksistä, jota pidetään usein Lefkadan kauneimpana rantana. Käytännön asioista sen verran, että rannan yläpuolella on yksityinen maksullinen pysäköintialue. Itse rannalla ei ole rantabaaria, mutta juuri ennen portaita on ruokavaunuja. Monet Nidristä tai Vasilikista lähtevät päiväristeilyt pysähtyvät täällä uimatauoille. Noudata rannalla opasteita ja vältä oleskelua epävakaiden rinteiden alla.

Porto Katsikista hieman pohjoiseen, noin 38–40 kilometrin päässä Lefkadan kaupungista, sijaitsee Egremni. Se on Lefkadan lounaisosassa levittäytyvä parikilometrinen ranta, joka tunnetaan vaaleasta hiekastaan, pienistä rantakivistään ja kirkkaan turkoosista vedestään. Jyrkät kallionseinämät ja sinisenä välkehtivä meri tekevät paikasta yhden Kreikan kauneimmista rannoista.

Egremnille pääsy muuttui täysin maanjäristyksen myötä. Ennen rannalle kuljettiin noin 350 porrasta pitkin. Vuoden 2015 maanjäristyksessä ranta kuitenkin vaurioitui pahoin, kun vyöryvät kalliomassat hautasivat rannan alleen ja tuhosivat sinne johtaneet portaat. Tämän jälkeen Egremnille on päässyt pääasiassa meritse, pienillä veneillä tai päiväristeilyillä.

Seuraavina vuosina paikallisviranomaiset raivasivat irtomaan, rakensivat portaat uudelleen ja kunnostivat tieyhteyden, ja ranta avattiin jälleen yleisölle vuonna 2021. Maayhteydet ovat sittemmin muuttuneet useaan otteeseen, joten tilanne kannattaa tarkistaa ennen matkaan lähtöä. Kun maayhteys on käytössä, varaudu kävelyyn ja suureen porrasmäärään – muussa tapauksessa venekyyti on varmin tapa päästä perille.

Saaren länsirannalla, Agios Nikitaksen kylän eteläpuolella sijaitseva Kathisman ranta on yksi Lefkadan tunnetuimmista rannoista, joilla on kattavat palvelut. Rannalta löytyvät aurinkotuolit ja -varjot, rantabaari sekä ravintoloita, ja aivan meren tuntumassa on pysäköintialue. Nykyään Kathismaa pidetään saaren eläväisimpänä rantana, joka vetää puoleensa erityisesti nuorempaa väkeä ja varjoliitäjiä.

Kuten kaikilla avoimilla länsirannikon rannoilla, myös Kathismalla uimiseen on suhtauduttava varoen, varsinkin tuulisella säällä aallokon voimistuessa. Tällaisissa olosuhteissa on viisainta pysytellä lähellä rantaa ja pitää lapset erityisen tarkasti silmällä.

Saaren eteläkärjessä, missä maa kohtaa Joonianmeren loputtoman sinen, sijaitsee Lefkataksen niemi. Sitä hallitsevat 60 metriä korkeat, jyrkät valkoiset kalliot, joiden uskotaan antaneen nimen koko saarelle. Lefkada-nimi yhdistetään kallioiden valkoiseen väriin. Kallioista käytettiin nimityksiä Lefkas petra (valkoinen kivi) tai Lefkas akra (valkoinen niemi). Niemi tunnetaan myös muilla nimillä, kuten Kavos tis Kyras, Kavos tis Niras tai Kavo Doukato. Lähin kylä on kahdeksan kilometrin päässä sijaitseva Athani, ja Porto Katsikiin on matkaa seitsemän kilometriä ja Egremniin noin kahdeksan kilometriä.

Paikka on vahvasti kietoutunut myytteihin. Antiikin aikana niemellä sijaitsi Apollon Lefkatakselle omistettu temppeli, ja perimätiedon mukaan siellä suoritettiin muinaisina aikoina, noin vuonna 1200 eaa., jumalia lepyttäviä uhritoimituksia. Tarujen mukaan uhritoimitukset korvattiin myöhemmin tuomituilla, jotka pudotettiin kalliolta siten, että heillä oli mahdollisuus selviytyä: heidän ruumiisiinsa sidottiin lintuja ja höyheniä hidastamaan putoamista. Kalliolta hyppäämisen uskottiin olevan peräisin itse Apollonilta keinona lievittää rakkauden tuomaa tuskaa.

Tunnetuin tarina liittyy Sapfoon. Myytin mukaan runoilija hyppäsi niemen jyrkänteeltä epätoivoisena rakkaudestaan Faoniin, ja tästä perinteestä juontuvat niemen nimitykset Kavos tai Pidima tis Kyras (rouvan niemi tai rouvan hyppy). Muinaisen pyhäkön paikalla kohoaa nykyään Lefkataksen majakka. Se aloitti toimintansa vuonna 1890, ja sen nykyinen pyöreä torni on noin 15 metriä korkea. Majakan valo sijaitsee 70 metrin korkeudella merenpinnasta. Toisen maailmansodan aikana majakka oli pimeänä ja otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1945. Vuoden 1953 tuhoisa maanjäristys vaurioitti rakenteita vakavasti ja tuhosi vanhan kivitornin, mutta kunnostustyöt saatiin päätökseen vuonna 1956 tai 1957. Majakka sähköistettiin vuonna 1982, ja se toimii edelleen valvottuna majakkana. Huomioithan, ettei majakkaan pääse sisälle, mutta maisemat niemeltä ovat saaren vaikuttavimpia.

Lefkadan luoteisrannikolla, noin 12 kilometrin päässä pääkaupungista, sijaitseva Agios Nikitas on perinteisen ilmeensä säilyttänyt rannikkokylä. Kylän pääkatu on kävelykatu, eikä kylässä ajeta autolla. Kylän edustan merivesi on kirkasta, ja Agios Nikitas toimii hyvänä tukikohtana, sillä Myloksen, Pefkoulian ja Kathisman suuret rannat ovat kaikki aivan lähellä.

Agios Nikitaksesta pääsee yhdelle saaren länsipuolen kauneimmista rannoista, Mylokselle. Rannalle voi siirtyä kylästä käsin pienellä veneellä, tai jos kunto kestää, valita kylän laidalta alkavan kapean polun. Reitti on melko raskas, mutta juuri vaikeakulkuisuutensa ansiosta Myloksen ranta pysyy mukavan rauhallisena.

Saaren itärannikolla, 16 kilometriä Lefkadan kaupungista etelään sijaitseva Nidri on vilkas lomakohde, joka tunnetaan koko maakunnassa. Paikkakunta tunnetaan ennen kaikkea edustallaan avautuvasta Prigiponisia-saaristosta, johon kuuluvat Skorpios, Skorpidi, Sparti, Madouri, Cheloni, Tsokari sekä saariryhmän suurin, Meganisi. Nykyisin kylän satamassa seisoo Onassiksen patsas, ja Nidrin takana virtaava Dimosarin puro halkoo tasankoa laskien mereen ja muodostaen matkalla 12 metriä korkean vesiputouksen.

Saarista tunnetuin on Skorpios. Laivanvarustaja Aristoteles Onassis osti tämän kahden kilometrin päässä Nidristä, Madourin takana sijaitsevan saaren vuonna 1963. Nykyään Skorpios on Rybolovlevin suvun omistuksessa, ja sen pohjoispuolella sijaitsee Livanoksen suvun omistama Skorpidin saari. Vain 800 metrin päässä Nidrin rannasta sijaitseva Madouri on 0,127 neliökilometrin kokoinen vehreä yksityissaari, joka on ollut Valaoritis-suvun hallussa 1800-luvulta lähtien. Saarta hallitsee vuosina 1859–1864 rakennettu Jooniansaarten perinteistä arkkitehtuuria edustava kivikartano. Tällä saarella kansallisrunoilija Aristotelis Valaoritis kasvoi, eli ja ammensi inspiraatiota teoksiinsa. Lähistöllä sijaitsee myös Spartin saari, lähes puolen neliökilometrin kokoinen asumaton ja luonnonkaunis saareke.

Nidrillä on myös merkittävää arkeologista arvoa. Saksalainen arkeologi Wilhelm Dörpfeld esitti teorian, jonka mukaan Lefkada olisi ollut Homeroksen kuvaama Ithaka ja Odysseuksen pääkaupunki olisi sijainnut Nidrin alueella. Stenon alueen kaivauksissa on paljastunut varhaispronssikaudelle ja keskipronssikauden alkuun ajoittuvia pyöreitä hautakumpuja, ja Nidrin tasangolta Skaros-vuoren kaakkoisrinteille ulottuva alue on rauhoitettu arkeologiseksi kohteeksi.

Lefkadan eteläkärjessä sijaitseva Vasiliki on saaren eläväisimpiä rantakohteita. Samanniminen lahti on luonnostaan suojaisa ja tyyni, ja sen viileät siniset vedet huuhtovat rantaa, jossa on paikoitellen hienoa hiekkaa ja muualla kirkkaita pikkukiviä. Tyyni ja lämmin vesi sopii mainiosti perheen pienimmillekin uimareille. Kylä jakautuu kahteen pääosaan, joista toinen on perinteinen Vasilikin kalastajakylä.

Vasilikin maine perustuu ennen kaikkea tuuleen. Lahden yli puhaltaa puolenpäivän maissa voimistuva ja iltapäivällä huipentuva ”Eric”-niminen lämpötilaeroista syntyvä paikallistuuli, joka yltää huhti–lokakuussa noin 5–6 boforiin. Näiden olosuhteiden ansiosta Vasiliki on yksi Euroopan kolmesta ja maailman kymmenestä parhaasta purjelautailukohteesta. Lajin lisäksi täällä voi harrastaa muun muassa purjehdusta, melontaa, suppailua ja sukellusta.

Eglouvi sijaitsee saaren keskiosassa 730 metrin korkeudella ja on yksi Lefkadan korkeimmalla sijaitsevista kylistä. Se on rakentunut Elati-vuoren pohjoisrinteille, kuuluu Lefkadan kunnan Karyan alueeseen ja on yksi saaren vanhimmista kylistä; vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan siellä asui 101 henkeä. Kylän pääkirkko on pyhitetty Agios Georgiokselle eli pyhälle Georgiokselle.

Eglouvi tunnetaan ennen kaikkea linsseistään, sillä alueen maaperä on niille otollista. Kylän lähellä, 900 metrin korkeudessa, sijaitsee Vounin ylänkö, jossa linssit kasvavat. Kyseessä on erityinen tuote: Eglouvin linssit korjataan kesäkuun 15. päivän ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana. Niitä viljellään ilman kastelua, ruiskutuksia, torjunta-aineita tai kemiallisia käsittelyjä, ja ne erottuvat edukseen pienikokoisina, ohutkuorisina ja vaaleina. Niiden ulkonäkö on vaihteleva ja väri vaihtelee siemenittäin, pääasiassa ruskean eri sävyissä. Joka vuosi elokuun 6. päivänä Lefkadan asukkaat juhlistavat linssisatoa Agios Donatoksen pienen kirkon luona järjestettävässä juhlassa, jossa linssejä keitetään suurissa padoissa ja tarjoillaan vieraille runsaasti ja maksutta.

Heti Eglouvin ulkopuolella voi nähdä niin kutsuttuja voltoi-rakennelmia: kivisiä, holvattuja ja puolipallon tai kananmunan muotoisia suojia, joita tavataan vain täällä. Ne rakennettiin alun perin sadon varastointiin ja lepäämistä varten puintiaikana. Vuonna 1999 kulttuuriministeriö suojeli nämä rakennelmat historiallisina muistomerkkeinä.

Lefkadan vuoristossa, vehreiden Elati-vuoren rinteiden syleilyssä sijaitseva Karya on saaren pääkylä, jonne ajaa Lefkadan kaupungista vain parikymmentä minuuttia. Kylän keskusaukio tarjoaa lepopaikan suurten plataanipuiden varjossa. Heti kylän ulkopuolella, Karyan Livadissa, kohoaa 1600-luvun alussa perustettu Agios Ioannis Prodromoksen eli Johannes Kastajan luostari.

Karya tunnetaan kuitenkin ennen kaikkea muusta: omaperäisestä karsaniki velonia -kirjontatekniikastaan, jonka nimi tarkoittaa Karyan pistoa. Tämän Karyasta lähtöisin olevan kirjontatekniikan kehitti 1900-luvun alussa Maria Stavraka, joka tunnettiin vammautuneeseen käteen viittaavalla lisänimellä ”Koutsochero”. Hänen oikea kätensä jouduttiin amputoimaan puusta putoamisen jälkeen, ja myöhemmän onnettomuuden seurauksena myös hänen toinen kätensä vammautui. Tästä eteenpäin hän kirjoi vasemmalla kädellään. Hänen kehittämänsä kafasovelonia-tekniikka perustuu matemaattiseen tarkkuuteen.

Marian tarina levisi pian saaren rajojen ulkopuolelle. Vuonna 1912 Karyaan perustettiin ensimmäinen karsaniko-kirjonnan koulu, jossa Maria itse toimi pääopettajana. Zoe Valaoriti vieraili Marian luona ja vei tiedon kuningatar Sofialle. Kuninkaallisen hyväntekeväisyysjärjestön Vasiliki Pronoian kautta kirjontatyöt tulivat tutuiksi Euroopan hoveissa, ja tilauksia alkoi sadella ympäri maanosaa. Nykyään Karyassa voi vierailla museossa, jonka Marian jälkeläinen Theodoros Katopodis perusti hänen kunniakseen, sekä fonografi-, gramofoni- ja radiomuseossa.

Pohjois-Lefkadalla, kaksi kilometriä Kavaloksen kylästä pohjoiseen ja kymmenen kilometrin päässä Lefkadan keskustasta, sijaitsee Sfakiotesin kuntaan kuuluva Melissan rotko. Kävely rotkon läpi kestää noin 45 minuuttia. Reitin varrella kasvaa oliivi-, plataani-, mänty- ja sypressipuita, ja siellä näkyy myös vanhojen vesimyllyjen raunioita.

Rotko kätkee sisäänsä kaksi mukavaa yllätystä. Siellä on pieni mutta kaunis vesiputous, jossa riittää vettä kesäisinkin, ja kymmenen minuutin kävelymatkan päässä siitä sijaitsee Spilia, jonka nimi tarkoittaa luolaa. Siellä jylhä kallio muodostaa vaikuttavan luolan. Laita jalkaan mukavat kengät ja ota juotavaa mukaan.

Lefkadan länsirannikolla riittää tunnetumpien kohteiden lisäksi muitakin rantoja, joihin kannattaa tutustua. Luoteis-Lefkadalla, lähellä Agios Nikitaksen kylää, sijaitsee alueen suosituimpiin rantoihin kuuluva Pefkoulia. Rinteitä pitkin rantaan asti kasvavat männyt tarjoavat paikoin luonnollista varjoa, ja merivesi on kirkasta ja rantaa peittävät Lefkadalle tyypilliset pienet kivet.

Kalamitsin kylän alapuolella avautuu Kavalikefta, omaleimainen ranta, jota luonnehtivat kirkas vesi, valkoiset pikkukivet ja vedessä sekä rannalla lepäävät suuret kivet. Rannalta löytyy pieni rantabaari, pysäköintialue sekä aurinkovarjoja ja -tuoleja. Hieman etelämpänä on Megali Petra, joka on saanut nimensä rannalla ja vedessä olevista suurista kivistä (”megali petra” tarkoittaa suurta kiveä). Ranta on pääosin hiekkainen ja paikoin kivikkoinen, ja siellä on hyvin vähän palveluita.

Lefkadan sisäosat kätkevät sisäänsä useita tunnelmallisia kyliä, joissa kannattaa poiketa. Syvros sijaitsee 230 metrin korkeudessa Elati-vuoren etelärinteillä, noin 32 kilometriä Lefkadan kaupungista etelälounaaseen ja 7 kilometriä Vasilikinlahdelta koilliseen. Nimi juontaa juurensa Homeroksen ajalta ja viittaa paikkaan, jossa kasvatettiin sikoja; nykyään kyläläisten elinkeinoina ovat pääasiassa maanviljely ja karjanhoito. Kylän läheisyydessä sijaitsee myös Karouchan luola.

Saaren itärannikolla Nidriin päin johtaa ketju merenrantakyliä. Lygia sijaitsee Lefkadan itärannalla noin seitsemän kilometriä pääkaupungista kaakkoon. Kylässä on pieni satama kalastus- ja huviveneille, hiekkarantoja, majoituspalveluita sekä runsaasti ruokapaikkoja.

Hieman etelämpänä sijaitsee Nikiana, suunnilleen puolivälissä Lefkadan kaupungin ja Nidrin välistä reittiä. Kylä on Lygian ja Nidrin välissä, yhdeksän kilometrin päässä Lefkadan kaupungista. Se on vehreään ympäristöön kasvanut uudehko kalastajakylä, jonka satamassa viihtyvät niin kalastus- kuin retkiveneetkin. Nidriä kohti jatkettaessa vastaan tulee Perigiali, joka sijaitsee 15 kilometrin päässä Lefkadan kaupungista. Se on aivan Nidrin pohjoispuolella, joten käytännössä kylät sulautuvat toisiinsa.

Joka kesä Nidri toimii tukikohtana retkiveneille, jotka suuntaavat lähistön saaristoon. Meganisi, Kalamos ja Kastos ovat Lefkadan kupeessa sijaitsevia vehreitä pikkusaaria: Meganisi on kolmikosta suurin, Kastos yksi Joonianmeren pienimmistä asutuista saarista ja Kalamos tunnettu monipuolisesta kasvillisuudestaan oliivipuista mansikkapuihin ja kermestammiin. Samalla merialueella sijaitsee myös Papanikoliksen luola, joka on yksi Joonianmeren tunnetuimmista meriluolista. Sen suuaukko on noin 60 metriä leveä ja luola ulottuu syvälle kallioon noin 120 metrin matkalta. Tarinan mukaan toisen maailmansodan aikana Papanikolis-sukellusvene käytti luolaa piilopaikkanaan.

Saaren itäosissa liikkujan kannattaa perehtyä myös saksalaisen arkeologin Wilhelm Dörpfeldin elämäntyöhön, joka jätti vahvan jäljen Lefkadan arkeologiaan. Hän kiintyi saareen syvästi ja aloitti kaivaukset siellä vuonna 1901. Hän jatkoi tutkimustyötään seuraavina vuosina. Dörpfeld kuoli 25. huhtikuuta 1940. Hänet haudattiin ortodoksisin menoin Agia Kyriakin niemimaalle – paikkaan, jonka hän oli itse valinnut viimeiseksi leposijakseen voidakseen katsella ikuisesti ”omaa Ithakaansa”.

Lefkadan kaupungissa on useita pieniä mutta kiinnostavia museoita. Arkeologinen museo sijaitsee kulttuurikeskuksen erillisessä siivessä kaupungin luoteislaidalla, Angelou Sikelianou -kadun ja Nikolaou Svoronou -kadun kulmauksessa. Vuonna 1999 avatun museon kokoelmat on jaettu neljään huoneeseen, ja ne kattavat pitkän ajanjakson paleoliittiselta kaudelta aina myöhäisroomalaiseen aikaan saakka.

Kokoelman keskiössä on Wilhelm Dörpfeld. Neljäs huone, Esihistoriallinen Lefkada, on omistettu tälle saksalaiselle arkeologille, joka tutki saaren kohteita 1900-luvun alussa etsien todisteita teorialleen, jonka mukaan Lefkada olisi Homeroksen kuvaama Ithaka. Nidrin lähellä sijaitsevalla Stenon alueella Dörpfeld löysi 33 hautakumpua varhaishelladisen kauden II vaiheesta eli varhaispronssikaudelta. Kaivauksissa löytyi myös neoliittisia kivi- ja luutyökaluja, käsintehtyjä astioita, ihmishahmoisia pienoisveistoksia sekä piikiviteriä ja -kärkiä.

Angelos Sikelianos -museo sijaitsee runoilijan kotitalossa Lefkadan kaupungin Kyprou-kadulla. Kreikan kansallispankki osti rakennuksen vuonna 2009, ja museona se avattiin 6. lokakuuta 2017. Museo avaa näkymiä merkittävän lyyrikko Angelos Sikelianosin ajatusmaailmaan, persoonaan ja elämänvaiheisiin. Esillä on muun muassa harvinaisia teoksia, käsikirjoituksia, Angeloksen ja Evan välistä kirjeenvaihtoa, valokuvia, elokuvia sekä tallenteita runonlausunnoista. Museoon on vapaa pääsy.

Lefkadan kulttuurikeskuksen katutasossa, osoitteessa Sikelianou 1, sijaitseva Lafcadio Hearnin historiallinen keskus on omistettu yhdelle saaren merkittävimmistä henkilöistä. Heinäkuun 4. päivänä 2014 avattu keskus kunnioittaa Lefkadalla 27. kesäkuuta 1850 syntynyttä Lafcadio Hearnia (Patrick Lafcadio Hearn), jonka toinen nimi juontaa juurensa juuri hänen synnyinsaareensa. Hearnin äiti oli kythiralainen Rosa Kassimati. Tammikuussa 1896 Hearn sai Japanin kansalaisuuden ja otti nimekseen Yakumo Koizumi. Keskuksen kokoelmiin kuuluu ensipainoksia, harvinaisia kirjoja, japanilaista esineistöä sekä valokuvia ja tekstejä, jotka valottavat hänen elämänsä keskeisiä vaiheita.

Lefkadan kaupungissa, osoitteessa Kalkani 12, sijaitsee fonografimuseo. Sen kokoelmiin kuuluu fonografeja, äänilevyjä, historiallisia käyttöesineitä, koristeita, kolikoita, sinettejä sekä valokuvia.

Osoitteessa Stefanitsi 2 sijaitsee Orfeas-musiikkiseuran kansatieteellinen museo, jonka kokoelmissa on yli tuhat lefkadalaisen maaseudun arkeen kuulunutta esinettä, työkalua ja käyttötarviketta sekä perinteisiä asuja ja kirjontatöitä. Museo tarjoaa hyvän katsauksen saaren entisajan elämänmenoon.

Lefkas on ainoa Jooniansaarten saarista, jonne pääsee autolla ilman lauttaa, sillä saaren ja mantereen välinen kääntyvä Agia Mavran ponttonisilta yhdistää sen Akarnaniaan. Ajo Ateenasta kestää noin neljä ja puoli tuntia, ja eri lähteiden mukaan matkaa on 360–378 kilometriä. Rio-Antirrio-silta sujuvoittaa liikennettä muualle Kreikkaan ja Patraksen satamaan (170 kilometriä). Thessalonikista etäisyydeksi ilmoitetaan lähteestä riippuen 377 kilometriä (noin 4,5 tuntia) tai 420 kilometriä (noin 5 tuntia). Lefkaksella ei ole omaa lentokenttää, mutta saarta palvelee Aktionin lentoasema noin 18 kilometrin päässä pääkaupungista.

Paras aika vierailla saarella on kesäkuun puolivälistä syyskuun alkuun. Jos taas haluat välttää ruuhkia, loppukevät (huhti–toukokuu) tai alkusyksy (syys–lokakuu) ovat hyviä vaihtoehtoja.

Lefkaksen majoitusvaihtoehtoja voi selata ja suodattaa omien mieltymysten mukaan. Valikoimassa on esimerkiksi länsi- ja itärannikon majoituspaikkoja kategoriassa ”hotellit ranta-alueella” sekä kivirakenteisia majapaikkoja sisämaan vuoristokylissä. Hyviä tukikohtia saareen tutustumiseen ovat Lefkaksen kaupunki, idän Nidri, etelän Vasiliki ja luoteisosan Agios Nikitas. Tutustu kaikkiin Travelmythista löytyviin majoitusvaihtoehtoihin Lefkaksella ja valitse matkallesi parhaiten sopiva paikka.

Oikean majapaikan valinta määrittää pitkälti koko Lefkadan-loman luonteen. Etsitpä sitten romanttista tunnelmaa, nykyaikaista mukavuutta tai perheystävällistä menoa, tässä on kolme vaihtoehtoa erilaisiin tarpeisiin.

Katouna Suites: Lygian kylän yläpuolella sijaitseva tyylikäs majapaikka löytyy Travelmythin Lefkadan kategoriasta ”vain aikuisille-hotellit”. Se tarjoaa omaa rauhaa, harkittua muotoilua ja avarat näkymät Joonianmerelle. Sopii mainiosti pariskunnille, jotka arvostavat tyyliä ja yksityisyyttä, mutta haluavat silti rannat ja kylän palvelut lähelle.

San Nicolas Resort Hotel: Saaren eteläkärjessä sijaitseva moderni hotelli löytyy Travelmythin Lefkadan kategoriasta ”hotellit infinity-altaalla”. Hotellilla on oma ranta ja tilavat parvekkeet, joilta voi ihailla auringonlaskua. Oiva valinta matkailijalle, joka etsii nykyaikaista tasokkuutta aivan veden ääreltä.

Porto Galini Seaside Resort & Spa: Nikianassa sijaitseva lomakeskus tarjoaa tekemistä kaikenikäisille: tarjolla on useita uima-altaita, lastenkerho, vesiurheilumahdollisuuksia ja suora pääsy rannalle. Vanhemmat voivat rentoutua kylpylässä lasten nauttiessa monipuolisesta tekemisestä.

Tutustu muihin majapaikkoihin Lefkadalla: majoitus Lefkadan kaupungissa, majoitus Agios Nikitaksessa, majoitus Karyassa, majoitus Vasilikissa, majoitus Tsoukaladesissa, majoitus Nidrissä tai katso kaikki Lefkadan majapaikat.